Makuuhuoneessani on 5 V/m (noin 66 000 μW/m2) vahvuinen radiotaajuinen kenttä, joka aiheutuu läheisestä, kotiani kohti suunnatusta matkaviestintukiasemasta. Salliiko Suomen lainsäädäntö todella sen?
Kyllä valitettavasti sallii. Kansainvälisen ionisoimattoman säteilyn toimikunta ICNIRP julkaisi vuonna 1998 sähkömagneettisten kenttien viitearvot, joiden perusteella Euroopan unionin neuvosto antoi vuonna 1999 suosituksen väestön altistumisen rajoittamisesta sähkömagneettisille kentille 0–300 GHz taajuuksilla. Nämä suositukset otettiin osaksi Suomen lainsäädäntöä vuonna 2002 Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella ionisoimattoman säteilyn väestölle aiheuttaman altistumisen rajoittamisesta (294/2002). Kyseistä asetusta sovelletaan yhä Suomessa väestön altistumiseen sähkömagneettisille kentille, vaikka se perustuu kaksikymmentä vuotta vanhoihin ICNIRP-viitearvoihin.
Matkaviestintukiasema lähettää radiotaajuista säteilyä, jonka sallitut enimmäisarvot on säädelty asetuksella väestön altistumisesta sähkömagneettisille kentille. Se, miten voimakkaalle radiotaajuiselle kentälle väestöä voidaan altistaa, on määritelty lähetysantennin käyttämän taajuuden mukaan. Asetuksen sallimat viitearvot ovat taajuudesta riippuen 28–61 V/m (noin 2 000 000-10 000 000 μW/m2). Esimerkiksi taajuusalueella 2–300 GHz on asetuksen mukaan luvallista, että väestö altistuu enintään 61 V/m radiotaajuiselle kentälle.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että asuinrakennusta kohden on sallittua suunnata esimerkiksi taajuudella 2100 MHz toimiva 3G eli UMTS-teknologiaa käyttävä tukiasema, joka saa tuottaa enintään 61 V/m vahvuisen radiotaajuisen kentän. Suomessa tukiasemia koskeva lainsäädäntö ja viranomaisohjeistus on hyvin sallivaa. Säteilyturvakeskus on antanut asennusohjeen, jonka mukaan väestöaltistuksen vähentämiseksi riittää, että tukiasemat asennetaan siten, ettei lähetysantenneihin ylety koskemaan esimerkiksi asuintalon parvekkeelta.
Euroopan unionin jäsenvaltioilla on oikeus kansallisesti säätää ICNIRP-viitearvoja tiukempia rajoituksia väestön suojelemiseksi radiotaajuisilta kentiltä. Niin on toimittu esimerkiksi Ranskassa, jossa kansalliskokous vahvisti vuonna 2015 lain, jonka tarkoituksena on suojella väestöä tarpeettoman voimakkaalta radiotaajuiselta säteilyltä.
Kansalliskokouksen hyväksymä laki määrää, että Ranskan kansallisen taajuusviraston (L’Agence nationale des fréquences, ANFR) pitää laatia vuosittain valtakunnallinen laskelma sähkömagneettisten kenttien mittauksista sekä teknisistä toimenpiteistä, joilla pystytään vähentämään kenttien voimakkuutta epätyypillisissä kohteissa. Paikka määritellään epätyypilliseksi, jos sen alueella oleva väestö altistuu oleellisesti keskimääräistä enemmän sähkömagneettisille kentille. Saatuaan tiedon epätyypillisestä kohteesta operaattorin pitää kuuden kuukauden kuluessa ryhtyä teknisesti mahdollisin keinoin alentamaan kyseisen paikan radiotaajuisten kenttien tasoa. Kansallinen taajuusvirasto on määritellyt epätyypillisiksi sellaiset kohteet, joissa radiotaajuisen kentänvoimakkuus ylittää 6 V/m.