Kotiini on suunnattu matkaviestintukiasema, joka tuottaa sinne muuta ympäristöä merkittävästi voimakkaamman radiotaajuisen kentän. Mitä on tehtävissä?
Tapauksissa, joissa matkaviestintukiasema aiheuttaa asunnon asukkaalle haittaa, keskustelua herättää usein vanha 1920-luvulta peräisin oleva ja yhä voimassa oleva laki eräistä naapuruussuhteista (1920/26). Kyseisen lain 17 § säätää, että kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille tai lähistöllä asuvalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta.
Käytännössä tukiaseman aiheuttamaa radiotaajuista kenttää ei arvioida kohtuuttomaksi rasitukseksi, koska Suomessa käytössä olevat radiotaajuisen säteilyn viitearvot ovat erittäin sallivia. Asetus väestön altistumisesta sähkömagneettisille kentille (2002/294) säätää, että väestön altistuminen 28–61 V/m kentänvoimakkuuksille (noin 2 000 000–10 000 000 μW/m2) on taajuudesta riippuen luvallista. Niin ollen naapuruussuhdelain kieltoa kohtuuttomasta rasituksestaei jouduta käytännön tilanteissa arvioimaan, koska lähes kaikki mahdolliset asennusratkaisut ovat sallittuja väestön altistumista koskevan asetuksen nojalla.
Tukiasema omassa taloyhtiössä
Käytännössä parhaiten ovat ratkenneet kiistat, joissa jollekulle asunto-osakeyhtiön osakkaalle on koitunut haittaa matkaviestintukiaseman antenneista, jotka on asennettu haitasta kärsivän osakkaan omaan taloyhtiöön. Taloyhtiöantennien asennukseen ei tarvita rakennus- tai toimenpidelupaa, vaan sopimuksen operaattorien kanssa tekee taloyhtiön hallitus tai isännöitsijä.
Jos asunto-osakeyhtiön osakkaalle aiheutuu haittaa antenneista, hän voi käyttää asunto-osakeyhtiölain (2009/1599) 6 luvun 6 §:n mukaista oikeuttaan viedä asia yhtiökokouksen käsiteltäväksi. Pyyntö on syytä tehdä kirjallisesti taloyhtiön hallitukselle hyvissä ajoin, jotta se voidaan sisällyttää kokouskutsuun.
On tavallista, että taloyhtiön hallitus pyytää yhtiökokoukseen esimerkiksi operaattorin edustajan kertomaan, ettei antenneista aiheudu teollisuuden rahoittamien tutkimusten perusteella mitään haittaa asukkaiden terveydelle. Jotta kiistakysymystä voitaisiin käsitellä yhtiökokouksessa mahdollisimman puolueettomasti, olisi hyvä, jos kokouksessa voitaisiin kuulla myös sellaisia alan asiantuntijoita, joille ei asian ratkaisemisesta koidu heidän puolueettomuutensa vaarantavaa hyötyä tai haittaa.
Tukiasema naapuritalossa
Pulmallisia ovat tapaukset, joissa tukiasema on asennettu naapuritaloyhtiön katolle tai julkisivun rakenteisiin siten, että pääkeila suuntautuu suoraan lähellä olevan naapuriasunto-osakeyhtiön asuntoihin. Tällaisessa tapauksessa asian selvittely kannattaa aloittaa ottamalla yhteyttä naapuritaloyhtiön isännöitsijään tai hallituksen puheenjohtajaan ja kertoa heille aiheutuneesta haitasta.
Masto- tai lähetinpylväs kunnan maalla
Maston rakentamiseen tarvitaan yleensä maankäyttö- ja rakennuslain (1999/132) mukaan rakennus- tai toimenpidelupa. Erillislaitteina, jotka vaativat toimenpideluvan, on mainittu 126 a §:ssä muun muassa masto, suurehko antenni tai valaisinpylväs tai vastaava rakentaminen. Rakennus- ja toimenpideluvat myöntää kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n mukaan valitusoikeus rakennus- ja toimenpidelupapäätöksestä on muun muassa viereisen tai vastapäätä olevan alueen omistajalla ja haltijalla ja sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.
Oikeuskäytännöstä löytyy muutamia tapauksia, joissa matkapuhelinoperaattori on hakenut poikkeuslupaa tukiasemapylvään ja laitekaapin sijoittamiseen puistoalueelle. Poikkeuslupahakemukset on ratkaistu soveltamalla pelkästään maankäyttö- ja rakennuslakia.
Tapauksessa KHO 24.5.2012 1036/1/11 hallinto-oikeus katsoi, ettei tukiasemapylvään rakentaminen estä puiston käyttämistä sille kaavassa osoitettuun tarkoitukseen eikä se aiheuta haittaa kaavoitukselle. Poikkeamisen ei myöskään ole osoitettu aiheuttavan merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia. Korkein hallinto-oikeus ei muuttanut hallinto-oikeuden ratkaisua.
Vastaavalla tavalla ratkaistiin tukiasemakiista KHO 24.5.2012 1037/1/11, jossa operaattori haki poikkeamislupaa saada sijoittaa 26 metriä korkea matkaviestintukiasemapylväs asemakaava-alueella olevaan puistoon. Hallinto-oikeus totesi, ettei pylvään rakentaminen ole kaavoituksen vastaista eikä se aiheuta ympäristö- tai muita vaikutuksia. Korkein hallinto-oikeus pysytti hallinto-oikeuden ratkaisun sellaisenaan.
Kansalaisen mahdollisuus saada tukiasema-asennus poistetuksi lain nojalla on siis käytännössä hyvin rajallinen ainakin toistaiseksi.