Sähköherkkyys

Kuva: Timo Siivonen

Sähköherkkä on sähkömagneettiselle säteilylle herkistynyt ja siitä oireita saava ihminen. Sähköherkät saavat fyysisiä oireita altistuessaan sähkömagneettisille kentille eli esimerkiksi silloin, kun he käyttävät matkapuhelinta tai tavallisia kodin sähkö- ja elektroniikkalaitteita. Sähköherkkyysoireet lievittyvät, kun altistuminen vähenee.

Sähköherkkyysoireiden kirjo ja vaikeusaste vaihtelee yksilöllisen herkkyyden ja toimintaympäristön mukaan. Itselleen esteettömässä ympäristössä sähköherkkä voi olla lähes oireeton, mutta tietynlaiset ympäristöt vahvistavat oireilua. Esimerkkejä niistä ovat isot kauppakeskukset ja marketit, virastot, kirjastot, sairaalat ja kulkuneuvot kuten junat, koska niissä on usein voimakasta sähkömagneettista säteilyä.

Suomi ratifioi vuonna 2016 YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista. Yhdenvertaisuusvaltuutetun vuosina 2018 ja 2023 antamien kannanottojen mukaan sähköherkkyys voi muodostaa YK:n vammaissopimuksessa tarkoitetun vamman. Ruotsissa sähköherkkyys on toimintarajoite, joka voi oikeuttaa vammaisetuuksiin. Myös Ranskassa, Espanjassa ja Euroopan ulkopuolisista maista esimerkiksi Kanadassa sähköherkkä voi saada vammaisstatuksen, jonka perusteella sairastunut on oikeutettu sosiaalietuuksiin ja vammaispalveluihin.

Kuva: Timo Siivonen

Sähköherkkyys on ympäristöherkkyys →

Ympäristöherkkyys lisättiin vuonna 2015 suomalaiseen ICD-10-tautiluokitukseen nimekkeellä R68.81: Jatkuva tai toistuva poikkeuksellinen herkkyys ympäristön tavanomaisille tekijöille. Yleisimpiä ympäristöherkkyyksiä ovat haju-, monikemikaali- ja sähköherkkyys sekä kosteus- ja homevaurioista oireilu.

Oirekuva ja tyypillinen taudinkulku →

Tavallisimpia sähköherkkyysoireita ovat ihon punoitus, kihelmöinti, polttava tai pistelevä tunne iholla sekä erilaiset neurologiset oireet (muisti- ja/tai keskittymisvaikeudet), unettomuus, väsymys, päänsärky, raskas tunne päässä, rytmihäiriöt ja/tai sydämentykytys sekä nivel- ja/tai lihaskivut. Oireet ilmenevät tyypillisesti joko iho-oireina tai neurologisina oireina, mutta osalla sähköherkistä on oireita molemmista oiretyypeistä.

Diagnosointi ja hoito →

Sähköherkkyys on yksi ympäristöherkkyyksistä, joten sen määrittämiseen käytetään R68.81-koodia (”jatkuva tai toistuva poikkeuksellinen herkkyys ympäristön tavanomaisille tekijöille”). Uusi oirenimike on otettu käyttöön, jotta ryhmään kuuluvat potilaat tunnistettaisiin paremmin terveydenhuollossa ja saataisiin tietoa siitä, paljonko Suomessa on ympäristöherkkiä.