Diagnosointi ja hoito
Toistaiseksi ei ole käytössä laboratoriokokeita tai muita mittauksia, joilla ympäristöherkät voitaisiin tunnistaa. Erilaisia sähköherkkyyden diagnosointia helpottavia biomarkkereita on kartoitettu kansainvälisissä tutkimuksissa, mutta niistä ei ole vielä tieteellistä yhteisymmärrystä. Tämä vaikeuttaa sähköherkkyyden diagnosointia ja hoitoa terveydenhuollossa.
Lääketieteellisen aikakauskirjan Duodecimin mukaan lääkärin tulisi tunnistaa ympäristöherkkyys tapauksen taustatietojen ja potilaan kertomuksen perusteella. Alun perin monikemikaaliherkkyyden tunnistamiseen tarkoitettu kriteeristö on otettu käyttöön myös muiden ympäristöherkkyyksien diagnosoimisessa.
Sosiaali- ja terveysministeriön alainen Ympäristöherkkyysverkosto suositti vuonna 2013, että R68.81-oirekoodia käytettäisiin, jos potilaan tapauksessa viisi kriteeriä täyttyy:
- Potilas kertoo reagoivansa elinympäristön tavanomaisiin altisteisiin, esimerkiksi hajusteisiin ja painomusteeseen.
- Potilaalla on keskushermosto-oireita ja oireilua myös useissa eri elinjärjestelmissä, kuten esimerkiksi hengitysteissä, tuki- ja liikuntaelimissä tai maha-suolikanavassa.
- Oireet vähenevät tai loppuvat kokonaan, kun ympäristöstä poistetaan tekijä, joka potilaan mukaan aiheuttaa terveyshaittaa.
- Potilaan tilan tulee olla krooninen (oireiden kesto vähintään 6 kuukautta).
- Oireet liittyvät huomattaviin elämäntapojen rajoituksiin tai toiminnallisiin häiriöihin (esimerkiksi työpaikan tai sosiaalisen verkoston menetys).
Ympäristöherkkyyksistä eniten on tutkittu monikemikaaliherkkyyttä, jonka hyvää ja vaikuttavaa hoitoa on tarkasteltu useissa tutkimuksissa ympäri maailmaa. Monikemikaaliherkkyyden parhaaksi hoitomuodoksi on osoittautunut kemikaaleille altistumisen vähentäminen ja eläminen ympäristössä, jossa kemikaalialtistus on mahdollisimman vähäistä.
Sähköherkkyyden tehokkain hoitokeino on tutkimusten mukaan sama kuin monikemikaaliherkillä: altistuksen hallinta vähentää tehokkaasti oireita. Tehokkaimmin sähköherkkyysoireet vähenevät, kun sammuttaa elektroniikkalaitteet eikä käytä verkkovirtaan kytkettäviä laitteita ja ylipäätään rajoittaa altistumistaan sähkömagneettisille kentille. Mikään muu hoitomuoto ei ole tähänastisten tutkimusten mukaan niin tehokas kuin altistumisen alentaminen. Se on havaittu muun muassa sekä sveitsiläisessä että suomalaisessa kyselytutkimuksessa.
Sähköherkkien toimintakyky voi merkittävästi kohentua altistuksen hallitun vähentämisen myötä. Tieteellisen tutkimuksen perusteella tiedetään, että mitä aikaisemmin sähköherkkyys havaitaan, sitä parempi on sen paranemisennuste. Käytännössä on nähty, että monet sellaiset sähköherkät, joilla on ollut laaja kirjo erilaisia oireita, ovat toipuneet ja heidän toimintakykynsä on parantunut.
Oikeiden toimenpiteiden avulla kyky sietää ympäristön sähkömagneettisia kenttiä kasvaa.
Oikeiden toimenpiteiden avulla kyky sietää ympäristön sähkömagneettisia kenttiä kasvaa.