4. tavoite: Tukiasemista aiheutuvan säteilyaltistuksen vähentäminen
Väestön altistumista matkaviestintukiasemien säteilylle pitää rajoittaa
Matkaviestintukiasemien sijoitteluun liittyvä lainsäädäntö on Suomessa erittäin sallivaa. Matkaviestinoperaattorien tarvitsee huolehtia vain siitä, että tukiasemat eivät tuota väestölle suurempaa altistusta kuin ionisoimattoman säteilyn väestöasetus (1045/2018) säätää. Väestöasetuksen mukaan on luvallista altistaa väestöä pitkäaikaisesti radiotaajuiselle kentälle, joka on todella korkea: taajuudesta riippuen 28 V/m–61 V/m.
Säteilyturvakeskuksen vuonna 2024 julkaiseman tukiasemien asennusoppaan mukaan tukiasema-asennuksissa pääsääntönä on, että suuritehoisia antenneja ei saa ylettyä koskettamaan sellaisista paikoista, joihin väestöllä on pääsy, esimerkiksi kattoterasseilta tai parvekkeilta. Käytännössä tukiaseman saa siis sijoittaa lähes mihin tahansa.
Sähköherkkyyssäätiö on mitannut radiotaajuisia kenttiä asunnoissa ja havainnut, että ongelmallisia voivat olla muun muassa sellaiset asennukset, joissa matkaviestintukiasema on suoraan asunnon päällä tai sitä vastapäätä samalla korkeudella. Tällöin asukas voi saada jatkuvaa radiotaajuusaltistusta, joka on keskimääräistä altistumista huomattavasti voimakkaampaa. Korkein mittaamamme tukiasemasta aiheutunut radiotaajuinen kenttä sisätiloissa on ollut 25,7 V/m eräässä helsinkiläisessä asunnossa.
Jos asukas ryhtyy toimiin asuntoon kohdistuvan tukiasema-altistuksen alentamiseksi ja ehdottaa esimerkiksi tukiaseman poistamista tai sen suuntaamista uudelleen, hän huomaa pian, että kansalaisella ei Suomessa ole tosiasiallisia oikeussuojakeinoja vaikuttaa tukiasemien sijoitteluun.
Tukiasemien sijoittelua koskeva laki sähköisen viestinnän palveluista (917/2014) keskittyy ennen kaikkea viestintäverkkojen kattavuuteen ja laatuun. Sähköisen viestinnän palvelulaki antaa operaattorille oikeuden sijoittaa matkaviestintukiasemia ja -mastoja toisen omistamaan rakennukseen tai alueelle. Kyseisen lain 233 § säätää lisäksi, että jos tukiaseman tai maston sijoittamisesta ei päästä omistajan kanssa sopimukseen, kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi myöntää operaattorille oikeuden pakkosijoittaa haluamansa asennus. Rakennuksen tai alueen omistajalla ei ole tehokkaita juridisia keinoja, joilla asennuksen voisi estää.
Italiassa on kansallisesti säädetty, että herkissä kohteissa, kuten päiväkodeissa ja kouluissa, joissa oleskellaan yli neljä tuntia vuorokaudessa, radiotaajuisen kentän voimakkuus ei saa olla korkeampi kuin 6 V/m. Sveitsissä matkaviestintukiasemat eivät saa aiheuttaa yli 6 V/m kenttää rakennuksiin, joissa ihmiset oleskelevat pitkiä aikoja. Myös Ranskassa on voimassa kansalliskokouksen vahvistama laki, jonka mukaan epätyypillisinä pidetään kohteita, joissa väestön altistus radiotaajuiselle kentänvoimakkuudelle ylittää 6 V/m.
Sähköherkkyyssäätiön tavoitteena on, että myös Suomessa väestöasetukseen lisätään pykälä, joka kieltää altistamasta väestöä sisätiloissa yli 6 V/m radiotaajuiselle kentälle. Pidämme perusteltuna sitä, että oikeusvaltiossa ihmisillä pitää olla käytössään tehokkaita oikeussuojakeinoja, joilla on mahdollista vaikuttaa tukiasemien ja mastojen sijoittamiseen kaikille turvallisemman elinympäristön takaamiseksi.