Mikä on paljon ja mikä vähän?
Turvallista säteilyn kentänvoimakkuutta on todella vaikeaa määrittää, koska vaikuttaa siltä, että ihmiset reagoivat eri tavalla saman tasoiseen säteilyyn. Myös säteilyn taajuus ja modulaatio näyttävät vaikuttavan siihen, kuinka matala säteilyn kentänvoimakkuuden pitäisi olla, jotta se olisi turvallinen.
Yhtä yleispätevää arvoa ei voi antaa, mutta kokemuksen perusteella suuri osa ihmisistä ei saa sähköherkkyysoireita alle 0,6 V/m kentänvoimakkuudessa. Kyseistä raja-arvoa sisätiloihin suosittelee esimerkiksi Euroopan neuvosto varovaisuusperiaatteen nojalla.
Euroopan neuvosto on myös suositellut, että lähitulevaisuudessa säteilyn kentänvoimakkuus rajoitettaisiin sisätiloissa tasolle 0,2 V/m. Muut toimijat suosittelevat erilaisiakin arvoja, mutta 0,2 V/m on hyvä pienen säteilyn kentänvoimakkuuden estimaatti. Se on niin matala kentänvoimakkuus, että ei ole olemassa vakuuttavaa tieteellistä eikä käytännössä kertynyttä näyttöä siitä, että se aiheuttaisi oireita.
Seuraavassa on esimerkkejä radiotaajuisen kokonaissäteilyn määrästä eri ympäristöissä.
Elielinaukiolla Helsingissä on paljon radiotaajuista säteilyä. Se on tyypillistä kaupunkien keskustoissa avoimilla paikoilla, toreilla ja isoissa risteyksissä.
Vilhonkadulla Helsingissä on kohtalaisen vähän radiotaajuista säteilyä. Se on tyypillistä kaupunkien kaduilla ja taajamissa, jos tukiaseman keila ei osoita kohti. Vilhonkadun mittauspisteestä on vähemmän kuin viisisataa metriä Elielinaukion mittauspisteeseen.
Nuuksion kansallispuistossa Espoossa on hyvin vähän radiotaajuista säteilyä, mikä on tyypillistä maaseudulla, jos tukiasemia ei ole lähistöllä. Mittauspiste oli metsässä parisataa metriä luontokeskus Haltiasta.
Käyrät esittävät matkapuhelinjärjestelmien ja langattoman netin järjestelmien tuottamien kentänvoimakkuuksien summan eli radiotaajuisen kokonaissäteilyn määrän. Mittaukset tehtiin EME Spy Evolution -dosimetrilla alkukesästä 2022.