Kulkuvälineet

Kuva: Timo Siivonen
Sähköherkkyyden akuuttivaiheessa sairastuneet reagoivat usein herkästi erilaisten liikennevälineiden sähkömagneettisiin altisteisiin. Henkilöauton moottori ja elektroniikkalaitteet tuottavat eritaajuisia sähkömagneettisia kenttiä. Tavallista on, että sähköherkkä saa oireita pitäessään kiinni ohjauspyörästä. Toinen yleinen oireiden aiheuttaja on kuljettajan ja etupenkillä matkustavan jalkatilan matalataajuinen magneettikenttä. 

Uusissa autoissa on paljon elektroniikkaa, joka tuottaa myös radiotaajuista säteilyä. Yhdessä autossa voi olla kymmeniä erilaisia tietokoneita. Hyvä nyrkkisääntö auton hankintaan on, että vanhahko auto on usein sähköherkälle parempi kuin uudehko, sillä siinä on tavallisesti vähemmän elektronisia laitteita ja toimintoja. 

Junissa esiintyy verrattain korkeita sähkömagneettisia kenttiä. Etenkin ohjaamon läheisyydessä on voimakkaita magneettikenttiä, eikä sähköherkän kannata varata istumapaikkaa junan ensimmäisestä vaunusta. Myös vaunujen välialueella ja eteistiloissa on selkeästi kohonneita kentänvoimakkuuksia. Siksi sähköherkän on viisasta valita istumapaikka keskeltä vaunua. Jos vielä haluaa varmistaa, ettei viereen istu matkan ajaksi langattomien laitteiden suurkuluttajaa, niin sähköherkän kannattaa varata itselleen myös penkkirivin viereinen paikka.

Sähköherkät sietävät melko hyvin lentomatkailua. Lentokoneen ohjaamo ja siellä olevat hallintalaitteet ovat kaukana matkustajista ja moottorit sijaitsevat alumiinikuoren ulkopuolella. Lentokentät ovat kuitenkin ongelmallisia paikkoja, koska niissä on paljon radiotaajuista säteilyä. Sitä aiheuttavat muun muassa lentokenttien tutkat, erilaiset wifi-verkot ja matkaviestinoperaattorien tukiasemat. Hyvä neuvo sähköherkälle on, että lentokentälle ei kannata mennä tarpeettoman aikaisin kiertelemään ja odottelemaan lennon lähtöä. Jos haluaa välttää pitkäaikaista altistumista radiotaajuisille kentille, kannattaa turvatarkastuksen jälkeen suunnata suoraan oman lennon lähtöportille, jotta pääsisi jouhevasti siirtymään lennolle.

Laivojen sisätilat soveltuvat usein sähköherkille hyvin, koska niissä on vain vähäisiä sähkömagneettisen kentän voimakkuuksia. Se johtuu muun muassa siitä, että laivojen runko on metallia ja sisätilat on jaettu lohkoihin metalliseinin ja -ovin. Radiotaajuinen säteily ei siksi pääse leviämään kovinkaan laajalle laivan sisällä. Ulkomerellä ei myöskään ole matkaviestintukiasemia tai muita ulkoisia langattomia lähettimiä. Laivojen keuloissa saattaa kuitenkin olla erilaisia tutkia, joiden tuottama radiotaajuinen säteilykeila voi säteillä jonkin verran myös laivan yläkannelle. Sen vuoksi sähköherkän kannattaa varata itselleen hytti joltakin alemmalta kannelta.

Kun sähköherkkyyden akuuttivaihe on takana ja olo alkaa kohentua, myös reagointi erilaisiin liikennevälineisiin yleensä vähitellen vähenee ja matkustamisesta tulee taas mahdollista. Kun huomaa, että sietokyky ympäristön kentille alkaa kasvaa, on syytä lähteä taas rohkeasti liikkeelle ja saada positiivisia kokemuksia omasta toimintakyvystään.