Likainen sähkö ei ole tarkkaan määritelty termi. Se tarkoittaa kaikkea sähköverkkoon tullutta sähköä, joka ei ole puhdasta 50 Hz siniaaltoa. Sen taajuus voi silloin olla mitä tahansa 50 Hz:stä ylöspäin. Usein viitataan kuitenkin vain kHz-alueeseen eli noin 2 kHz–400 kHz. Sähköverkkoon syntyy puhtaan siniaallon lisäksi ei-toivottuja transientteja ja harmonisia yliaaltoja epätasaisen kuorman vaikutuksesta. Transientti on nopea muutos sähkön otossa esimerkiksi, kun kone laitetaan päälle tai pois päältä. Harmonisia yliaaltoja tulee, kun laitteen ottama sähkö ei ole sinimuotoista vaan epätasaisempaa. Esimerkiksi useissa virtalähteissä ja latureissa käytetty hakkuritekniikka tuottaa harmonisia yliaaltoja. Likainen sähkö voi levitä sähköverkossa melko kauaskin lähteestään. Sähköjohdoista likainen sähkö voi säteillä ympäristöön.
Likaisen sähkön mittaaminen ei onnistu kovinkaan hyvin sellaisilla perusmittareilla kuin Gigahertz ME 3830B ja Cornet ED88TPlus, jotka mittaavat kentänvoimakkuutta. Sinimuotoisen 50 Hz:n verkkosähkön kentänvoimakkuus on yleensä paljon suurempi kuin likaisen sähkön kentänvoimakkuus. Koska perusmittarit antavat vain yhden luvun tulokseksi (summa koko taajuusalueelta), likaisen sähkön osuus jää siten verkkosähkön peittoon, eikä siitä voi sanoa oikein mitään. Likaisen sähkön mittaamiseen tarvitaan joko spektrianalysaattori, oskilloskooppi tai muu mittari, jolla taajuusalueen saa rajatuksi vain likaisen sähkön alueelle.