Sähköherkkyys on ympäristöherkkyys
Tyypillisesti ihminen alkaa reagoida ensin sisäilmaongelmiin, minkä jälkeen reagointi voi levitä monikemikaaliherkkyydeksi: oireita aiheuttavat arkiset kemikaalit, joita on aiemmin sietänyt. Liki 40 prosenttia monikemikaaliherkistä sairastuu myös sähköherkkyyteen. Sähköherkistä jopa 95 prosenttia reagoi eriasteisesti myös kemikaaleihin.
Monilla sähköherkillä oireilu liittyy yksinomaan radiotaajuuksia tuottaviin laitteisiin, kuten matkapuhelimiin, tietokoneisiin ja matkaviestintukiasemiin. Osa sähköherkistä reagoi puolestaan matalataajuisiin sähkömagneettisiin kenttiin, joita tuottavat esimerkiksi jännitelinjat, muuntajat ja sähkökäyttöiset kodinkoneet. Myös erilaiset koneet ja kulkuvälineet, esimerkiksi autot ja junat, saattavat aiheuttaa oireita niiden tuottaman matalataajuisen sähkömagneettisen kentän vuoksi. Osalla sähköherkistä oireilua synnyttää sekä radiotaajuinen että matalataajuinen sähkömagneettinen säteily.
Yksi puhjennut ympäristöherkkyys lisää alttiutta reagoida myös muihin ympäristöaltisteisiin.
Yksi puhjennut ympäristöherkkyys lisää alttiutta reagoida myös muihin ympäristöaltisteisiin.
Alttius sairastua ympäristöherkkyyteen saattaa olla perinnöllistä. Mahdollisten geneettisten tekijöiden osuutta sähköherkkyyden synnyssä ei olla toistaiseksi tarkemmin tutkittu, mutta esimerkiksi Suomessa tehdyssä kyselytutkimuksessa itsensä sähköherkiksi määrittävistä vastaajista 44 prosenttia tiesi ainakin yhden sukulaisen, joka myös oireilee sähkömagneettisista kentistä. Tavallisimmin sähköherkkyysoireita saava sukulainen oli vastaajan äiti, lapsi tai sisarus.
Ympäristöherkkyyteen liittyy usein myös allergiataipumus. Yli kolmannes samaiseen kyselytutkimukseen vastanneista sähköherkistä oli allerginen yhdelle tai useammalle aineelle ennen sähköherkkyysoireiden alkamista, ja sähköherkkyyden puhkeamisen jälkeen allergiataipumus vahvistui. Kansainvälisten tutkimusten mukaan myös monikemikaaliherkillä on muuta väestöä enemmän allergioita.