Usein kysyttyä sähköherkkyydestä

5G on uusi matkapuhelinjärjestelmä, jolla saadaan lisää nopeutta ja kapasiteettia matkapuhelinverkkoihin. Se rakennetaan aikaisempien verkkojen (2G, 3G, 4G) päälle ja tulee olemaan seuraava kehitysaskel matkapuhelinverkoissa.

Nopeutta ja kapasiteettia saadaan lisättyä useilla uusilla teknisillä ratkaisulla kuten uudella koodausmenetelmällä ja joustavalla verkon rakenteella. Suuri muutos tulee taajuuskaistojen lisäämisellä. 5G:ssä tulee olemaan maailmanlaajuisesti useita taajuuskaistoja, joista matalimmat ovat 600 MHz:n alueella ja korkeimmat 50 GHz:n alueella. Suomessa on vuoden 2019 alussa aloitettu 3 500 MHz:n taajuuskaistalla ja seuraava tulee todennäköisesti olemaan 26 GHz:n alue.

Käyttäjälle 5G on samanlainen kuin aiemmatkin matkapuhelinverkot, vain paljon nopeampi. Nopeus ja suuri kapasiteetti mahdollistavat uusien sovellusten laajamittaisen käytön. Puhutuimpia niistä ovat esineiden internet (IoT), älykkäät rakennukset, koneet ja laitteet, etäyhteydet, virtuaalitodellisuus, itseohjautuvat autot sekä satelliittipuhelut. Kaikki nämä sovellukset ovat jo jollain lailla olemassa, ja niiden toteutukseen on kilpailevia tekniikoita. Vain aika näyttää, mitkä sovelluksista otetaan käyttöön, mitkä katoavat ja mitkä toteutetaan jollain muulla tekniikalla kuin 5G:llä.

Huomautettakoon, että Wifi 5G tarkoittaa Wifiä, joka toimii 5 GHz:n taajuusalueella. Se ei liity mitenkään 5G-matkapuhelinverkkoon

Kun kuuluvuus on heikko, matkapuhelimet lähettävät suuremmalla teholla. Voi siis joskus olla edullista laittaa langaton reititin päälle ja käyttää kännykkää reitittimen kautta, jolloin matkapuhelimen tehon pitäisi olla pienempi. Ainakin, jos matkapuhelimia käytetään koko ajan videoiden katseluun tai muuhun vastaavaan, reititin voi olla parempi valinta. Muulloin langaton reititin kannattaa kytkeä pois päältä, jos mahdollista.

Vielä parempi vaihtoehto on liittää kännykkä langallisesti reitittimeen. Siihen tarvitaan puhelinmalliin sopiva ethernet-adapteri. Adapterin kytkemisen jälkeen puhelimen nettiyhteys toimii langallisesti. Puhelin kannattaa laittaa lentotilaan, jotta se ei käytä vahingossakaan langattomia yhteyksiä.

Sähkömagneettisia kenttiä mittaavat Cornet-mittarit on suunniteltu kuluttajille, eikä niitä ole tarkoitettu ammattikäyttöön. Valmistajan niille lupaama tarkkuus ei ole erityisen suuri, joten mittarit ovat yksilöitä, joiden mittaustarkkuus saattaa vaihdella. Hyödyllisintä on mitata yhdellä mittarilla ja verrata tuloksia samalla mittalaitteella aiemmin saatuihin.

Sähkömagneettisen säteilyn aaltoluonteeseen kuuluvat aallonhuiput ja aallonpohjat. RF-taajuuksilla aallonhuippu voi vaihtua aallonpohjaksi muutaman senttimetrin matkalla, jolloin myös kentänvoimakkuus muuttuu.

Jos kaksi Cornet-mittaria on vierekkäin, toinen niistä on toisen mittausantennin edessä ja se voi vaikuttaa mittaustulokseen.

Henkilöauton moottori ja elektroniikkalaitteet tuottavat eritaajuisia sähkömagneettisia kenttiä. Tavallista on, että sähköherkkä saa oireita pitäessään kiinni ohjauspyörästä. Toinen yleinen oireiden aiheuttaja on kuljettajan ja etupenkillä matkustavan jalkatilojen matalataajuinen magneettikenttä. Hyvä nyrkkisääntö auton hankintaan on, että vanha auto on usein sähköherkälle parempi kuin uudehko. Uusissa autoissa on paljon elektroniikkaa, joka tuottaa myös radiotaajuista säteilyä. Siksi sähköherkät suosivat automalleja, joissa on mahdollisimman vähän elektroniikkaa.

Yksiselitteistä vastausta turvallisesta etäisyydestä ei voi antaa. Säteilyn etenemiseen vaikuttaa sekä itse maakaapeli että ympäristö, varsinkin maakaapelia ympäröivä aines. Suurin osa maahan kaivetuista kaapeleista on tavallisia ulkosähköjohtoja, joissa kulkee normaali verkkovirta. Nämä kaapelit eivät yleensä säteile merkittävästi. Vain korkeajännitteiset (20 kV ja yli) maakaapelit säteilevät jonkin matkaa maan pinnalla. Testatessa hyvällä mittarilla erään korkeajännitteisen maakaapelin aiheuttama säteily ei enää erottunut yleisestä taustasäteilystä 50 metrin etäisyydellä.

Mikroaaltouuni säteilee sekä matalataajuista että radiotaajuista sähkömagneettista säteilyä, kun se on päällä ja sillä lämmitetään ruokaa. Koska mikro säteilee molempia säteilytyyppejä melko voimakkaasti, sen käyttö voi olla sopimatonta sähköherkälle. Toisaalta mikroa käytetään tyypillisesti vain vähän aikaa kerrallaan, mikä pitää kokonaisaltistuksen kohtuullisen pienenä.

Matalataajuinen magneettikenttä on erityisen voimakas mikron vieressä, mutta se vaimenee nopeasti etäisyyden kasvaessa. Noin 2 metrin päässä mikron tuottamaa magneettikenttää ei pitäisi pystyä enää juuri erottamaan taustasäteilystä. Matalataajuinen sähkökenttä vaimenee saman tapaisesti.

Mikroaaltouuni lämmittää ruokaa voimakkaalla radiotaajuisella 2450 MHz:n sähkömagneettisella säteilyllä. Osa säteilystä myös vuotaa mikrosta ulos. Standardeissa (ICNIRP, CENELEC) mikroille on sallittu enintään 50 W/m² säteilytehotiheys 5 cm:n päässä mikrosta. Tällaisessa huonoimmassa tapauksessa Sähköherkkyyssäätiön määrittelemän tavanomaisen säteilyn ylärajan 1 mW/m² alle päästäkseen käyttäjän tulisi olla noin 11 metrin päässä mikrosta, jos tila on avoin. Seinät ja muut rakenteet vaimentavat säteilyä yleensä nopeammin. Nyrkkisääntönä voisikin pitää, että samassa huoneessa, jossa mikro on, altistuu tavanomaista voimakkaammalle radiotaajuiselle säteilylle, kun mikroa käytetään.

Mikroaaltouunin säteily riippuu mikron mallista, lämmitystehosta, lämmitettävän ruuan määrästä sekä mikron iästä ja kunnosta, eritoten etuluukun tiiviydestä. Tarkkaa turvaetäisyyttä on siten vaikea antaa. Ihan mikron vieressä, alle 2 metrin päässä, ei kannata oleskella, kun se on päällä. Mielellään ei edes samassa huoneessa, mutta toisaalta päällä olevaa mikroa ei saa jättää valvomattakaan.

Tyypillisesti sähköpääkeskus tai talomuuntamo on sijoitettu kerrostalon ensimmäiseen tai kellarikerrokseen. Käytännössä on havaittu, että sähköherkän ei kannata muuttaa asuntoon, jos suoraan alapuolella on sähköpääkeskus tai talomuuntamo. Sähköherkälle ei myöskään sovellu sellainen asunto, jonka jonkin seinän takana on sähköpääkeskus tai talomuuntamo. Asunnon välittömässä läheisyydessä sijaitseva sähköpääkeskus tai muuntamo tyypillisesti tuottaa matalataajuisia sähkö- ja magneettikenttiä, joiden vaimentaminen on hyvin vaikeaa.

Yksiselitteistä vastausta turvallisuudesta ei voi antaa. Säteilyn etenemiseen vaikuttaa sekä itse voimalinja että ympäristö. Kohtuullisella varmuudella voitaneen sanoa, että 400 metrin päässä voimalinjan aiheuttamaa säteilyä ei erota yleisestä taustasäteilystä.

Sähköherkille sopivia ovat sellaiset asuinympäristöt, joissa kokonaiskuormitus sähkömagneettisille kentille pysyy mahdollisimman alhaisena.
Omakotitaloasuminen on hyvä vaihtoehto, jos talon sähköjärjestelmä ei muodosta voimakkaita matalataajuisia sähkö- tai magneettikenttiä. Myös rivitaloasuminen soveltuu sähköherkille usein.
Kerrostaloissa sähköherkän ei yleensä kannata muuttaa alimpaan asuinkerrokseen, koska siellä tyypillisesti on muuta taloa voimakkaampia magneettikenttiä. Toisaalta ylimpien kerrosten asunnot ovat usein samalla tasolla kuin matkaviestintukiasemien lähettimet. Kerrostaloissa sähköherkille parhaimmat asunnot sijaitsevat usein 3. tai 4. kerroksessa ja sisäpihan suojassa.

Tärkeintä on valita sellainen kannettava tietokone, jossa on maadoitetulla pistokkeella varustettu virtajohto. Liitä kannettavasi virtajohdon maadoitettu pistoke aina vain maadoitettuun pistorasiaan. Kannettavan maadoittuminen on tärkeää, koska se vähentää matalataajuista sähkökenttää, joka usein provosoi oireita.

Katso esitys Maadoitettu pistoke.

Katso esitys Millainen on tukiasema.

Asunnon sähköjärjestelmien osalta Sähköherkkyyssäätiöllä on tiedossa kaksi erilaista ratkaisua, jotka ovat vähentäneet oireita joillakuilla sähköherkillä. Ensimmäinen on nykyisten säädösten mukainen oikein maadoitettu TN-S-järjestelmä, jossa on siis tavallinen 230 voltin verkkosähkö ja maadoitetut sähköjohdot ja pistorasiat kaikkialla. Kiinteistön sähköjärjestelmä maadoitetaan tontilla esimerkiksi kaivamalla 20 metriä kuparia maahan.

Toinen ratkaisu on tasavirtajärjestelmä, esimerkiksi 12 voltin akkuihin perustuva. Tasavirrasta ei tule juurikaan säteilyä. Asunnon sähkölaitteiden olisi hyvä silloin olla myös 12 voltin tasavirralla toimivia, koska muuten ylimääräiset muuntajat voivat aiheuttaa merkittävääkin säteilyä.

Sähköherkkyyssäätiö on tutkinut nykyisin myynnissä olevia Smart TV -laitteita, joita kutsutaan myös älytelevisioiksi ja hybriditelevisioiksi. Smart TV:ssä on sisäänrakennettu langaton internetyhteys, jota ei yleensä pysty laittamaan pois päältä, vaikka television liittäisi esimerkiksi kaapelitelevisioverkkoon. Smart TV:n langaton verkkoyhteys on siis päällä aina, kun laite on kytkettynä verkkovirtaan. Sähköherkän on hyvä suosia vanhoja perinteisiä taulutelevisioita, joissa ei ole älyominaisuutta.

Voisi kuvitella, että pieni televisio tuottaa vähemmän sähkömagneettista säteilyä kuin suuri. Käytännössä asia on juuri päinvastoin: sähköherkän kannattaa hankkia suurehko televisio, jotta sitä voi tarvittaessa katsoa kauempaa kuin pientä. Sähkömagneettiset kentät vaimentuvat etäisyyden kasvaessa. Siksi television tuumakoko ei ole ratkaiseva, vaan mahdollisuus katsella televisiota hieman tavallista kauempaa.

Monet sähköherkät kertovat, että he käyvät hammashoidossa biohammaslääkäreillä, jotka eivät käytä hammastäytteitä ja materiaaleja, joiden terveyshaitoista on saatu viitteitä tutkimuksissa. Biohammaslääkärit osaavat poistaa myös vanhat amalgaamipaikat hallitusti siten, että potilas ei altistu tarpeettomasti amalgaamipaikoista vapautuvalle elohopealle. Biohammaslääkäreillä on yleensä paljon kokemusta ympäristöherkkien hammashoidosta.

Monet sähköherkät eivät pysty käyttämään induktioliettä, koska se tuottaa voimakkaan muuttuvan magneettikentän. Vastaava pulma voi olla myös keraamisen lieden käytössä. Paras valinta on kaasuliesi tai perinteinen sähköliesi, jossa on valurautalevyt.

Suomessa 1.1.2019 käyttöön otetulta 5G:ltä voi suojautua samalla tavoin kuin muiltakin matkapuhelinverkoilta: välttää (5G-)älypuhelimen käyttöä tai ainakin kytkeä sen mobiilidata pois päältä, välttää kaupunkien keskustoja ja muita ruuhkaisia paikkoja sekä käyttää suojaverhoja. Osa sähköherkistä kertoo, että he ovat saaneet apua radiotaajuiselta säteilyltä suojaavista vaatteista.

Myöhemmin, jos 5G-toiminnallisuus asennetaan esimerkiksi kodinkoneisiin, kannattaa valita vain sellaisia malleja, joista 5G-toiminnan saa kytketyksi pois päältä.

Ensimmäiset Suomessa myönnetyt toimiluvat koskivat vain 3,5 GHz:n taajuudella toimivaa 5G-verkkoa. Toimiluvat tulivat voimaan 1.1.2019. 3,5 GHz:n taajuus on lähellä 4G:tä tai LTE:tä ja säteilee saman tapaisesti. Elisan kertoman tiedon mukaan tukiasemat lisättäisiin alkuvaiheessa samoihin paikkoihin, jossa 4G ja muut tukiasemat nyt ovat. Kokonaisvaikutus olisi siis yksi uusi tukiasema lisää mastoon suunnilleen samalla teholla kuin aiemmatkin. Helsingissä säteilyn kokonaisteho kasvaisi noin yhdellä kolmasosalla, kun 2G:n, 3G:n ja 4G:n rinnalle tulisi neljäs tasavahva säteilylähde eli 5G.

Uuden 5G-verkon pääasiallinen tarkoitus ainakin alkuvaiheessa on lisätä kapasiteettia ja datanopeutta. 5G tukiasemat tullaankin sijoittamaan paikkoihin, joissa on paljon mobiilikäyttäjiä ja 4G-verkko on jo täynnä. 3,5 GHz:n 5G-verkkoa tuskin tullaan pitkään aikaan rakentamaan harvaan asutuille seuduille. Oletettavaa on, että 5G-verkko laajennetaan sinne vapauttamalla taajuuksia vanhoilta järjestelmiltä ja ottamalla niitä taajuuksia 5G:n käyttöön. Näin on käynyt aiemminkin 3G:n ja 4G:n kanssa. Tässä tapauksessa säteily harvaan asutuilla seuduilla ei olennaisesti lisääntyisi 5G:n takia pitkään aikaan.

Millimetriaaltoalueen taajuuskaista, 26 GHz, huutokaupattiin ja operaattorit saivat toimiluvat kesällä 2020. Vasta tämä taajuus on sellainen, joka vaatisi tukiasemia tiheämmin esimerkiksi lampputolppiin. Nekin asennetaan lähinnä ruuhkaisille alueilla tuomaan lisää kapasiteettia. Harvaan asutuille alueille niitä asennetaan paljon myöhemmin, jos koskaan. Hyvänä puolena tässä taajuudessa voisi pitää sitä, että se läpäisee huonosti seiniä ja ikkunoita. Sisällä pitäisi olla turvassa 26 GHz:n säteilyltä, ellei sinne laiteta omaa tukiasemaa.

IoT (esineiden internet) ja esimerkiksi itseohjautuvat autot tulevat vasta myöhemmin. Niihin liittyvä kansainvälisen 5G-standardin osa valmistui vuoden 2020 kesällä. Vasta sen jälkeen valmistajat voivat tosissaan alkaa kehittää laitteita. Tässä on kuitenkin huomattava, että IoT ei sinällään tarvitse 5G:tä, vaan se voidaan toteuttaa myös jo olemassa olevilla verkoilla. Tästä on jo esimerkkejä vaikkapa kodinkoneissa. 5G tuo lisää kapasiteettia ja nopeutta, jolloin verkkoon mahtuu paljon enemmän internettiin liitettyjä laitteita.

Sähkömagneettista säteilyä mittaavan mittarin taajuusalueen tulee sisältää 5G:n taajuudet, jotta se voisi mitata sitä. Suomessa 1.1.2019 käyttöön otetut taajuudet ovat 3 410 MHz–3 800 MHz, jotka mittarin taajuusalueen tulee siis kattaa. Sähköherkkyyssäätiön käytössä olevista mittareista Cornet ED88TPlus ja Aaronia HF60101 pystyvät mittaamaan 5G:tä, Gigahertz HFE35C ei.

Harhavirta syntyy, kun osa sähköjohtojen paluuvirrasta johtuu maahan eikä nollajohtimeen – se siis kulkee väärää reittiä. Sähkövirtojen epäsymmetriasta syntyy ylimääräinen magneettikenttä, joka vaimenee hitaasti suhteessa etäisyyteen ja lisää kodin taustamagneettikenttää. Taustamagneettikentällä tässä tarkoitetaan magneettikenttää, joka on aina läsnä suhteellisen tasaisesti joka puolella kotia erotuksena koneiden ja laitteiden tuottamista magneettikentistä niiden vieressä. Harhavirran synnyttämä magneettikenttä on sähköverkon 50 Hz taajuista magneettikenttää. Harhavirran aiheuttaman magneettikentän näkee esimerkiksi Cornet ED88TPlus -mittarilla, mutta ainoastaan osana kokonaismagneettikenttää. Harhavirran osuutta ei voi erottaa muusta sähköverkon tuottamasta magneettikentästä mittarilla.

Likainen sähkö ei ole tarkkaan määritelty termi. Se tarkoittaa kaikkea sähköverkkoon tullutta sähköä, joka ei ole puhdasta 50 Hz siniaaltoa. Sen taajuus voi silloin olla mitä tahansa 50 Hz:stä ylöspäin. Usein viitataan kuitenkin vain kHz-alueeseen eli noin 2 kHz–400 kHz. Sähköverkkoon syntyy puhtaan siniaallon lisäksi ei-toivottuja transientteja ja harmonisia yliaaltoja epätasaisen kuorman vaikutuksesta. Transientti on nopea muutos sähkön otossa esimerkiksi, kun kone laitetaan päälle tai pois päältä. Harmonisia yliaaltoja tulee, kun laitteen ottama sähkö ei ole sinimuotoista vaan epätasaisempaa. Esimerkiksi useissa virtalähteissä ja latureissa käytetty hakkuritekniikka tuottaa harmonisia yliaaltoja. Likainen sähkö voi levitä sähköverkossa melko kauaskin lähteestään. Sähköjohdoista likainen sähkö voi säteillä ympäristöön.

Likaisen sähkön mittaaminen ei onnistu kovinkaan hyvin sellaisilla perusmittareilla kuin Gigahertz ME 3830B ja Cornet ED88TPlus, jotka mittaavat kentänvoimakkuutta. Sinimuotoisen 50 Hz:n verkkosähkön kentänvoimakkuus on yleensä paljon suurempi kuin likaisen sähkön kentänvoimakkuus. Koska perusmittarit antavat vain yhden luvun tulokseksi (summa koko taajuusalueelta), likaisen sähkön osuus jää siten verkkosähkön peittoon, eikä siitä voi sanoa oikein mitään. Likaisen sähkön mittaamiseen tarvitaan joko spektrianalysaattori, oskilloskooppi tai muu mittari, jolla taajuusalueen saa rajatuksi vain likaisen sähkön alueelle.

Kotiini on suunnattu matkaviestintukiasema, joka tuottaa sinne muuta ympäristöä merkittävästi voimakkaamman radiotaajuisen kentän. Mitä on tehtävissä?

Tapauksissa, joissa matkaviestintukiasema aiheuttaa asunnon asukkaalle haittaa, keskustelua herättää usein vanha 1920-luvulta peräisin oleva ja yhä voimassa oleva laki eräistä naapuruussuhteista (1920/26). Kyseisen lain 17 § säätää, että kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille tai lähistöllä asuvalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta.

Käytännössä tukiaseman aiheuttamaa radiotaajuista kenttää ei arvioida kohtuuttomaksi rasitukseksi, koska Suomessa käytössä olevat radiotaajuisen säteilyn viitearvot ovat erittäin sallivia. Asetus väestön altistumisesta sähkömagneettisille kentille (2002/294) säätää, että väestön altistuminen 28–61 V/m kentänvoimakkuuksille (noin 2 000 000–10 000 000 μW/m²) on taajuudesta riippuen luvallista. Niin ollen naapuruussuhdelain kieltoa kohtuuttomasta rasituksestaei jouduta käytännön tilanteissa arvioimaan, koska lähes kaikki mahdolliset asennusratkaisut ovat sallittuja väestön altistumista koskevan asetuksen nojalla.

Tukiasema omassa taloyhtiössä

Käytännössä parhaiten ovat ratkenneet kiistat, joissa jollekulle asunto-osakeyhtiön osakkaalle on koitunut haittaa matkaviestintukiaseman antenneista, jotka on asennettu haitasta kärsivän osakkaan omaan taloyhtiöön. Taloyhtiöantennien asennukseen ei tarvita rakennus- tai toimenpidelupaa, vaan sopimuksen operaattorien kanssa tekee taloyhtiön hallitus tai isännöitsijä.

Jos asunto-osakeyhtiön osakkaalle aiheutuu haittaa antenneista, hän voi käyttää asunto-osakeyhtiölain (2009/1599) 6 luvun 6 §:n mukaista oikeuttaan viedä asia yhtiökokouksen käsiteltäväksi. Pyyntö on syytä tehdä kirjallisesti taloyhtiön hallitukselle hyvissä ajoin, jotta se voidaan sisällyttää kokouskutsuun.

On tavallista, että taloyhtiön hallitus pyytää yhtiökokoukseen esimerkiksi operaattorin edustajan kertomaan, ettei antenneista aiheudu teollisuuden rahoittamien tutkimusten perusteella mitään haittaa asukkaiden terveydelle. Jotta kiistakysymystä voitaisiin käsitellä yhtiökokouksessa mahdollisimman puolueettomasti, olisi hyvä, jos kokouksessa voitaisiin kuulla myös sellaisia alan asiantuntijoita, joille ei asian ratkaisemisesta koidu heidän puolueettomuutensa vaarantavaa hyötyä tai haittaa.

Tukiasema naapuritalossa

Pulmallisia ovat tapaukset, joissa tukiasema on asennettu naapuritaloyhtiön katolle tai julkisivun rakenteisiin siten, että pääkeila suuntautuu suoraan lähellä olevan naapuriasunto-osakeyhtiön asuntoihin. Tällaisessa tapauksessa asian selvittely kannattaa aloittaa ottamalla yhteyttä naapuritaloyhtiön isännöitsijään tai hallituksen puheenjohtajaan ja kertoa heille aiheutuneesta haitasta.

Masto- tai lähetinpylväs kunnan maalla

Maston rakentamiseen tarvitaan yleensä maankäyttö- ja rakennuslain (1999/132) mukaan rakennus- tai toimenpidelupa. Erillislaitteina, jotka vaativat toimenpideluvan, on mainittu 126 a §:ssä muun muassa masto, suurehko antenni tai valaisinpylväs tai vastaava rakentaminen. Rakennus- ja toimenpideluvat myöntää kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n mukaan valitusoikeus rakennus- ja toimenpidelupapäätöksestä on muun muassa viereisen tai vastapäätä olevan alueen omistajalla ja haltijalla ja sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Oikeuskäytännöstä löytyy muutamia tapauksia, joissa matkapuhelinoperaattori on hakenut poikkeuslupaa tukiasemapylvään ja laitekaapin sijoittamiseen puistoalueelle. Poikkeuslupahakemukset on ratkaistu soveltamalla pelkästään maankäyttö- ja rakennuslakia.

Tapauksessa KHO 24.5.2012 1036/1/11 hallinto-oikeus katsoi, ettei tukiasemapylvään rakentaminen estä puiston käyttämistä sille kaavassa osoitettuun tarkoitukseen eikä se aiheuta haittaa kaavoitukselle. Poikkeamisen ei myöskään ole osoitettu aiheuttavan merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia. Korkein hallinto-oikeus ei muuttanut hallinto-oikeuden ratkaisua.

Vastaavalla tavalla ratkaistiin tukiasemakiista KHO 24.5.2012 1037/1/11, jossa operaattori haki poikkeamislupaa saada sijoittaa 26 metriä korkea matkaviestintukiasemapylväs asemakaava-alueella olevaan puistoon. Hallinto-oikeus totesi, ettei pylvään rakentaminen ole kaavoituksen vastaista eikä se aiheuta ympäristö- tai muita vaikutuksia. Korkein hallinto-oikeus pysytti hallinto-oikeuden ratkaisun sellaisenaan.

Kansalaisen mahdollisuus saada tukiasema-asennus poistetuksi lain nojalla on siis käytännössä hyvin rajallinen ainakin toistaiseksi.

Makuuhuoneessani on 5 V/m (noin 66 000 μW/m²) vahvuinen radiotaajuinen kenttä, joka aiheutuu läheisestä, kotiani kohti suunnatusta matkaviestintukiasemasta. Salliiko Suomen lainsäädäntö todella sen?

Kyllä valitettavasti sallii. Kansainvälisen ionisoimattoman säteilyn toimikunta ICNIRP julkaisi vuonna 1998 sähkömagneettisten kenttien viitearvot, joiden perusteella Euroopan unionin neuvosto antoi vuonna 1999 suosituksen väestön altistumisen rajoittamisesta sähkömagneettisille kentille 0–300 GHz taajuuksilla. Nämä suositukset otettiin osaksi Suomen lainsäädäntöä vuonna 2002 Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella ionisoimattoman säteilyn väestölle aiheuttaman altistumisen rajoittamisesta (294/2002). Kyseistä asetusta sovelletaan yhä Suomessa väestön altistumiseen sähkömagneettisille kentille, vaikka se perustuu kaksikymmentä vuotta vanhoihin ICNIRP-viitearvoihin.

Matkaviestintukiasema lähettää radiotaajuista säteilyä, jonka sallitut enimmäisarvot on säädelty asetuksella väestön altistumisesta sähkömagneettisille kentille. Se, miten voimakkaalle radiotaajuiselle kentälle väestöä voidaan altistaa, on määritelty lähetysantennin käyttämän taajuuden mukaan. Asetuksen sallimat viitearvot ovat taajuudesta riippuen 28–61 V/m (noin 2 000 000-10 000 000 μW/m²). Esimerkiksi taajuusalueella 2–300 GHz on asetuksen mukaan luvallista, että väestö altistuu enintään 61 V/m radiotaajuiselle kentälle.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että asuinrakennusta kohden on sallittua suunnata esimerkiksi taajuudella 2100 MHz toimiva 3G eli UMTS-teknologiaa käyttävä tukiasema, joka saa tuottaa enintään 61 V/m vahvuisen radiotaajuisen kentän. Suomessa tukiasemia koskeva lainsäädäntö ja viranomaisohjeistus on hyvin sallivaa. Säteilyturvakeskus on antanut asennusohjeen, jonka mukaan väestöaltistuksen vähentämiseksi riittää, että tukiasemat asennetaan siten, ettei lähetysantenneihin ylety koskemaan esimerkiksi asuintalon parvekkeelta.

Euroopan unionin jäsenvaltioilla on oikeus kansallisesti säätää ICNIRP-viitearvoja tiukempia rajoituksia väestön suojelemiseksi radiotaajuisilta kentiltä. Niin on toimittu esimerkiksi Ranskassa, jossa kansalliskokous vahvisti vuonna 2015 lain, jonka tarkoituksena on suojella väestöä tarpeettoman voimakkaalta radiotaajuiselta säteilyltä.

Kansalliskokouksen hyväksymä laki määrää, että Ranskan kansallisen taajuusviraston (L’Agence nationale des fréquences, ANFR) pitää laatia vuosittain valtakunnallinen laskelma sähkömagneettisten kenttien mittauksista sekä teknisistä toimenpiteistä, joilla pystytään vähentämään kenttien voimakkuutta epätyypillisissä kohteissa. Paikka määritellään epätyypilliseksi, jos sen alueella oleva väestö altistuu oleellisesti keskimääräistä enemmän sähkömagneettisille kentille. Saatuaan tiedon epätyypillisestä kohteesta operaattorin pitää kuuden kuukauden kuluessa ryhtyä teknisesti mahdollisin keinoin alentamaan kyseisen paikan radiotaajuisten kenttien tasoa. Kansallinen taajuusvirasto on määritellyt epätyypillisiksi sellaiset kohteet, joissa radiotaajuisen kentänvoimakkuus ylittää 6 V/m.

Säätiön palvelut ovat sähköherkille maksuttomia. Niiden tarkoitus on auttaa ja tukea sähköherkkiä, eikä säätiö veloita niistä.

Käytännössä sosiaaliturva riippuu diagnoosista. Suomalaisten sähköherkkien työ- ja toimintakyvystä on olemassa hyvin vähän tutkimustietoa. Turun ammattikorkeakoululla vuonna 2013 tehtyyn kyselytutkimukseen osallistui noin 200 sähköherkkää. Tutkimuksessa selvisi, että työikäisistä sähköherkistä vain 52 % oli mukana työelämässä tai opiskeli. Työkyvyttömyyseläkkeelle oli yleensä päästy masennus- tai harhaluuloisuushäiriödiagnooseilla. (Hagström ym. 2013)

Sähköherkkyyssäätiön tietoon ei ole tullut ainuttakaan tapausta, jossa henkilö olisi saanut sosiaaliturvaa pelkästään sähköherkkyyden tai sen aiheuttaman toimintakyvyn alentumisen takia. Käytännössä näyttää siltä, että yleisin menettelytapa on sähköherkkien siirtäminen työkyvyttömyyseläkkeelle masennusdiagnoosin perusteella. Tällaisen menettelyn oikeutus on hyvin kiistanalaista, koska oikean diagnoosin saaminen on perustavanlaatuinen ihmisoikeus.

Tieteellisen tutkimuksen parissa on esitetty kritiikkiä, että nykyiset terveystutkimuksen teoriat eivät ole riittäviä ja soveltuvia selittämään ja hoitamaan ympäristöherkkyyksiä, jonka vuoksi ympäristöherkkiin on alettu soveltaa diagnoosiluokituksia, jotka on alun perin tarkoitettu mielenterveyspotilaille. Tämä lisää sähköherkkien syrjäytymistä, koska psykiatrian piirissä ei huomioida sitä, että sähköherkän toimintarajoitteet liittyvät ympäristöön. Kun diagnosointi ei ole asianmukaista, niin myös hoitotulokset jäävät heikoiksi. (Reed Gibson)

Ympäristöherkkyys lisättiin vuonna 2015 suomalaiseen ICD-10-tautiluokitukseen oirediagnoosilla R68.81: Jatkuva tai toistuva poikkeuksellinen herkkyys ympäristön tavanomaisille tekijöille. Tämän nimikkeen alle diagnosoidaan kaikki yleiset ympäristöherkkyydet, kuten monikemikaali- ja sähköherkkyys (Karvala ym. 2017). Kun ympäristöherkkyyksille suunniteltiin yhtenäistä koodiluokitusta, perustelumuistiossa todettiin, ettei minkään sairauden, vian tai vamman ICD-10:n mukainen diagnoosinimike sinänsä oikeuta sosiaalivakuutusjärjestelmän etuuksiin (Sosiaali- ja terveysministeriö 2013).

Duodecim-lehden artikkelissa todetaan, että R68.81-koodi kuvaa vain oireistoa, eikä se kuulu varsinaisiin sairausdiagnooseihin. Sosiaalivakuutuksen etuuksien saamiseen edellytetään yleensä diagnosoidusta sairaudesta johtuvaa toimintakykyvajetta. (Karvala ym. 2017)

YK:n vammaissopimus voi antaa oikeuksia sähköherkälle

Suomi ratifioi vuonna 2016 YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista (SopS 26/2016). Sopimuksen 1 artiklassa on vammaisuuden määritelmä, jonka mukaan ”vammaisiin henkilöihin kuuluvat ne, joilla on sellainen pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, joka vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa.”

Hallituksen esityksessä (284/2014) YK:n vammaissopimuksen ratifioimiseksi todetaan 1 artiklassa, että ”yleissopimuksen sanamuoto sallii sopimusta tulkittavan siten, että vammaisilla henkilöillä tarkoitetaan muitakin kuin pitkäaikaisesti vammautuneita”. Hallituksen esityksen mukaan yleissopimuksessa tarkoitettuja vammaisia henkilöitä voivat olla myös henkilöt, ”joilla on kestoltaan pitkäaikainen toimintarajoite, jonka vaikeusaste voi vaihdella huomattavasti.” Hallituksen esityksessä vammaissopimuksen ratifioimiseksi siis laajennetaan perinteistä vamman tai vammaisen käsitettä koskemaan myös toimintarajoitteet, jollaiseksi sähköherkkyys voi muodostua.

Sähköherkkyyssäätiö pyysi yhdenvertaisuusvaltuutetulta kirjallista kannanottoa siihen, voiko sähköherkkyys muodostua YK:n yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvaksi toimintarajoitteeksi. Yhdenvertaisuusvaltuutettu ilmoitti, että vammaisuus määritellään yhdenvertaisuuslaissa (1325/2014) samalla tavalla kuin YK:n vammaissopimuksessa ja sen ratifioimiseksi laaditussa hallituksen esityksessä (284/2014). Yhdenvertaisuusvaltuutetun tulkinnan mukaan yhdenvertaisuuslain mukaisen vammaisuuden olemassaolo edellyttää lähtökohtaisesti pitkäaikaisen vamman (toimintarajoitteen) olemassaoloa. Siitä huolimatta sähköherkkyys voidaan katsoa yksittäistapauksissa toimintarajoitteeksi, vaikka sen oireet eivät ilmenisi keskeytyksettä kaikissa olosuhteissa.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan on siis mahdollista, että sähköherkkyys voi yksittäistapauksissa muodostua toimintarajoitteeksi. Yhdenvertaisuusvaltuutettu viittaa toimintarajoitteen määrittelemiseksi hallituksen esityksen (284/2014) kohtaan, jonka mukaan ”on kuitenkin huomattava, että vammaisuuden kuvaamisen lähtökohtana on oltava henkilön suhde ympäröivään yhteiskuntaan eikä lääketieteellinen diagnoosipohjainen määrittely. Vammaisuuden käsite ei ole myöskään muuttumaton. Yleissopimuksen lähtökohta korostaa vammaisuuden olevan kehittyvä käsite ja seurausta sellaisesta vuorovaikutuksesta vammaisten henkilöiden ja asenteista ja ympäristöstä johtuvien esteiden välillä, joka estää näiden henkilöiden täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisen yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa.”

Sähköherkkyyssäätiön tietoon ei ole vielä tullut myöskään yhtään tapausta, jossa sosiaalietuuksia myönnettäessä olisi huomioitu sähköherkän eriarvoinen asema toimia tietyissä ympäristöissä. Näyttää siltä, että tähän asti sähköherkät ovat saaneet sosiaalietuuksia vain, jos he ovat vastaanottaneet tietynlaisen lääketieteellisen diagnoosin, jossa sähköherkkyys on korkeintaan sivumennen mainittu.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu muistutti, ettei pelkän yhdenvertaisuuslain mukaisen vammaisuuden perusteella ole automaattisesti oikeutta saada esimerkiksi tiettyä sosiaali- tai terveyspalvelua. Yksittäinen tapaus on ratkaistava tulkitsemalla samanaikaisesti yhdenvertaisuuslain 15 pykälää kohtuullisista mukautuksista vammaisten yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi ja YK:n vammaissopimuksen vastaavia artikloja 2 ja 5, joissa asetetaan velvoite tehdä kohtuullisia mukautuksia, jotta vammainen henkilö saisi yhdenvertaisen aseman suhteessa muihin.

Yksilön oikeudet ja talouspolitiikka törmäävät

Yhteenvetona tästä vaikeasta aiheesta voi sanoa, että tätä nykyä Suomen terveydenhuollossa sähköherkkä saa usein masennusdiagnoosin tai jonkin muun psykiatrisen diagnoosin, joka oikeuttaa sosiaaliturvaan. Käytännössä sähköherkille annettava masennusdiagnoosi on merkki siitä, että sähköherkkyys nähdään ihmisestä itsestään johtuvana tilana, jolla ei ole mitään yhteyttä elinympäristön sähkömagneettisiin kenttiin. Voisi ajatella, että Suomi on oikeusvaltio, jossa erityisesti huomioitaisiin vammaisten oikeudet. Sähköherkkien diagnosoinnissa törmäävät yhteen vammaisten oikeudet ja toisaalta talouspoliittiset edut, joiden vuoksi sähkömagneettisille kentille altistumista ei haluta rajoittaa.

Euroopan parlamentti kehotti jo vuonna 2009, että jäsenvaltioiden tulisi tunnustaa sähköherkkyys vammaksi ((2008/2211 (INI)). Ruotsissa sähköherkkyys on toimintarajoite, joka voi oikeuttaa vammaisetuuksiin. Myös Ranskassa ja Espanjassa sähköherkkä voi saada vammaisstatuksen. On todennäköistä, että tulevaisuudessa myös Suomi seuraa näiden muiden Euroopan unionin jäsenmaiden esimerkkiä ja tunnustaa sähköherkkyyden vammaksi tai toimintarajoitteeksi poliittisesta vastustuksesta huolimatta.

Lähteet:

Hagström, M; Auranen, J. & Ekman, R. 2013. Electromagnetic hypersensitive Finns: Symptoms, perceived sources and treatments, a questionnaire study. Pathophysiology 20 (2013), 117–122.

Karvala, K; Pekkanen, J; Salminen, E; Tuisku, K; Hublin, C & Sainio, M. 2017. Miten tunnistan ympäristöherkkyyden? Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 2017; 133(15): 1362-9. Viitattu 23.1.2019: https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2017/15/duo13835

Reed Gibson, P. The Hidden Marginalization of Persons With Environmental Sensitivities. Ecopsychology Vol. 8 (2016) nro 2, 131–137.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2013. Perustelumuistio lisäykselle tautiluokituksen ICD-10:n suomalaiseen painokseen (STM/4240/2013).

Sähköherkkyyssäätiö ei suosittele säteilyltä suojaavien pussien käyttöä älypuhelinten tai modeemien kanssa. Älypuhelimet tarvitsevat säteilyä toimiakseen, ja jos suojapussi toimii erittäin hyvin ja estää kaiken säteilyn, älypuhelin ei toimi, kun se on suojapussissa. Yhtä hyvin älypuhelin voisi silloin olla kiinni.

Jos suojapussi vaimentaa säteilyä vain osittain, älypuhelin nostaa lähetystehoaan, jotta sen tarvitsema säteily pääsee suojapussin läpi. Älypuhelin voi siis säteillä suojapussissa paljon enemmän kuin ilman suojapussia. Ja lisäksi, kun älypuhelin nostaa lähetystehoaan, se samalla lämpenee enemmän kuin tavallisesti. Lämpeneminen saattaa olla ongelma, esimerkiksi vioittaa puhelinta, jos suojapussi ei päästä älypuhelimen tuottamaa lämpöä riittävästi ulos.

Älypuhelimen kohtuullinen, tarpeen mukainen käyttö suojaa älypuhelimen säteilyltä paremmin kuin suojapussi. Jos kytket älypuhelimesta mobiilidatan, wifin ja bluetoothin pois päältä, kun et tarvitse niitä, älypuhelin säteilee vain, kun sillä soitetaan tai kun siihen soitetaan. Kun älypuhelimella ei puhuta, se ei säteile, jos mobiilidata, wifi ja bluetooth ovat pois päältä.

Useimmissa puhelimissa langattomat yhteydet voi katkaista kytkemällä lentotilan päälle, mutta silloin puhelutkaan eivät toimi. Kaikissa puhelimissa lentotilaan laittaminen ei edes kytke kaikkia langattomia yhteyksiä pois päältä. Varmempaa on kytkeä mobiilidata, wifi ja bluetooth pois päältä jokainen erikseen puhelimen asetuksista. Ne voi laittaa päälle, kun niitä tarvitaan ja sitten taas kytkeä pois päältä, kun tarve lakkaa. Jos lisäksi puhelimessa puhuessasi joko käytät langallisia hands-free -kuulokkeita tai pidät puhelinta kauempana itsestäsi, esimerkiksi pöydällä, ja käytät kaiutintoimintoa, saat puhelimesta mahdollisimman vähän säteilyä puhelun aikanakin.

Modeemiin pätevät samat asiat. Modeemin radiotaajuisen säteilyn tuottaa wifi-lähetin. Jos modeemin laittaa suojapussiin, wifi ei ehkä enää toimi. Modeemi voi myös lämmetä liian kuumaksi suojapussissa. Suojapussia parempi vaihtoehto on kytkeä wifi modeemista pois päältä ja käyttää vain langallisia ethernet-yhteyksiä modeemin ja laitteiden välillä. Jos kuitenkin täytyy tai haluaa käyttää wifiä, modeemi kannattaa sijoittaa paikkaan, jossa sen läheisyydessä ei oleskella, eli johonkin vähän syrjäisempään paikkaan asunnossa. Etäisyys auttaa säteilyn vähentämisessä, ja jo parin metrin etäisyys modeemiin voi pudottaa siitä saatavaa säteilyä valtavasti.

Sinällään suojapussit, joita olemme testanneet, ovat vaimentaneet säteilyä luvatun mukaisesti. Vaimennuksen hyöty on kyseenalaista. Jos suojapussi vaimentaa hyvin, suojapussissa oleva langaton laite toimii huonosti ja säteilee ja lämpenee turhaan. Suojapussia parempi vaihtoehto on laittaa langaton laite pois päältä, kun sitä ei tarvitse.

Radiotaajuiselta säteilyltä suojautumiseen käytetyn verhon vaimennusteho riippuu säteilyn taajuudesta. Suojaverho suojaa 5G:ltä lähes yhtä hyvin kuin 4G:ltä, kun puhutaan 1.1.2019 käyttöön otetuista 5G-taajuuksista. 5G:n käyttämä 3 500 MHz:n taajuusalue on niin lähellä 4G:n käyttämää 2 600 MHz:n taajuutta, että vaimennuksessa ei pitäisi olla suurta eroa. Sähköherkkyyssäätiön apuvälinelainaamon valikoimassa olevan Yshieldin Voile-verhon vaimennus on GSM900:lla 36 dB, 4G:llä 28 dB ja 5G:llä 26 dB. Eri suojaverhomallit vaimentavat kuitenkin eri tavalla. Valmistajalta voi pyytää lisätietoja.

Suomessa on siirrytty etäluettaviin sähkömittareihin ja suurin osa sähkömittareista on etäluettavia. Päältäpäin sähkömittarista on vaikea sanoa, millaista tiedonsiirtotekniikkaa se käyttää. Ainoa keino selvittää se on ottaa muistiin mittarin merkki ja malli ja kysyä sähköyhtiöltä tai etsiä tieto muualta. Etäluettavat sähkömittarit säteilevät, kun ne siirtävät tietoja sähköyhtiölle. Tiedonsiirto voidaan tehdä joko langallisesti tai langattomasti.

Langallinen tiedonsiirto on toteutettu yleensä PLC-tekniikalla. Siinä sähkömittari on yhteydessä sähköyhtiöön sähköverkon kautta. Sähkömittarin tiedot lähetetään sähköjohtoja pitkin PLC-taajuuksille koodattuna. Lähettäminen ilmenee varsinaisessa sähköverkossa likaisena sähkönä, joka voi säteillä sähköjohdoista ympäristöön jopa niin voimakkaana, että se häiritsee muita sähkölaitteita.

Langaton tiedonsiirto muistuttaa GSM-puhelinta, joka lähettää tekstiviestejä. Tekstiviestien lähetystiheys riippuu sähkömittarin mallista ja sähköyhtiön säädöistä. Säteilyn määrän pitäisi olla verrannollinen GSM-puhelimeen.

Kyllä. Pöytätuuletin säteilee matalataajuisia sähkö- ja magneettikenttiä, kuten muutkin sähkölaitteet. Pöytätuulettimen säteilemät sähkö- ja magneettikentät voivat olla hyvin voimakkaat pöytätuulettimen vieressä, koska tuuletin toimii sähkömoottorilla, joka tarvitsee sähkö- ja magneettikentän toimiakseen.

Kansainvälisissä nettikaupoissa on tarjoilla laaja valikoima erilaisiin käyttötarkoituksiin sopivia kankaita ja vaatteita, jotka valmistajan lupauksen mukaan vaimentavat sähkömagneettisia kenttiä. Sähköherkkyyssäätiön tietoon ei ole vielä tullut yhtään tapausta, jossa suojakangas tai -vaate ei olisi täyttänyt valmistajan lupaamia ominaisuuksia. Tyypillisesti puuvilla- tai keinokuitukankaan sekaan on kudottu seitinohutta kupari- tai hopealankaa, joka todella vaimentaa radiotaajuista säteilyä. Suojakankaita ja -vaatteita tulee pestä ja säilyttää valmistajan ohjeiden mukaan. Esimerkiksi kuparia sisältävät kankaat voivat värjäytyä, jos ne joutuvat tekemisiin kosteuden kanssa.

Monet suojakankaiden valmistajat ovat ilmoittaneet materiaalin radiotaajuisen säteilyn vaimennuskyvyn desibeleinä tietyllä taajuusalueella. Osa kankaista on sähköä johtavia, ja ne vähentävät maadoitettuna matalataajuista sähkökenttää. Jos kankaan voi maadoittaa, siitä on yleensä kerrottu erikseen.

Valmistajat ilmoittavat tavallisesti tuotteensa maksimaalisen vaimennuskyvyn optimaalisissa laboratorio-olosuhteissa. Käytännön tilanteissa ei yleensä saavuteta yhtä hyvää vaimennusta kuin laboratoriossa. Tämä johtuu siitä, että käytännössä suojaverhon tai vaatteen vaimennuskykyyn vaikuttavat monet eri seikat, kuten säteilyn tulosuunta ja verhon koko. Samoin radiotaajuiselta säteilyltä suojaavat vaatteet peittävät vain osan vartaloa, mikä vähentää merkittävästi suojauksen tehoa.

Suojakankaita ja -vaatteita ostettaessa on syytä tutustua perusteellisesti valmistajan lupauksiin ja noudattaa ostoksia tehdessä tervettä varovaisuutta.

Useimmissa android-puhelimissa voi. Siihen tarvitsee vain hankkia USB OTG (On The Go) -adapteri. Adapterin kautta näppäimistön voi liittää puhelimeen ja näppäimistön pitäisi toimia ilman sen kummempaa asetusten muuttamista. Myös hiiri toimii USB OTG -adapterin kautta.

Kyllä vain! Kiinteän nettiyhteyden kytkeminen älypuhelimeen onnistuu ethernet-kaapelin ja sovittimen avulla useimmissa puhelimissa. Me olemme kokeilleet langallista nettiä OnePlus 8 Pro ja Samsung Galaxy A6 -puhelimilla, ja niillä langallinen netti toimii.

Sovittimessa on hyvä olla OTG (On-The-Go) mainita, joka tarkoittaa, että sovitin toimii Android-puhelimissa ja -tableteissa. Luonnollisesti kännykänkin täytyy silloin olla Android-pohjainen. Kokemuksemme mukaan sovitin kuitenkin toimii useimmiten, vaikka OTG-mainintaa ei olisikaan.

Sovittimessa täytyy olla myös sama USB-liitin kuin kännykässä. Nykyään yleisin liitintyyppi on USB-C. Sovitin olisi silloin (OTG) USB-C to Ethernet. Vanhemmissa puhelimissa on microUSB-liittimet, jolloin sovitin on microUSB to Ethernet. Applella toimivat Applen omat sovittimet.

Langallinen nettiyhteys on hyvä keino vähentää puhelimen tuottamaa radiotaajuista säteilyä. Puhelimen voi nimittäin laittaa lentotilaan ja käyttää silti nettiä, myös esimerkiksi nettipohjaisiin puheluihin kuten WhatsApp-puheluihin ja muihin sovelluksiin. Tavallisia puheluita varten lentotila täytyy toki purkaa.

Myös useat tabletit voi liittää langallisesti nettiin samalla tavalla kuin kännykän. Kaikissa se ei onnistu, mutta jos tulee ostaneeksi sellaisen tabletin, jota ei saa liitetyksi langallisesti nettiin, sen voi usein vaihtaa toiseen malliin ja kokeilla sillä.

Suojaukset, verhot ja maalit, toimivat molempiin suuntiin, eli ne heijastavat RF-säteilyn takaisin niin sisään kuin uloskin päin. Siinä mielessä voidaan ajatella, että esimerkiksi vastakkaisille seinille laitettujen suojaverhojen välissä RF-säteily heijastuisi edestakaisin. Jossain määrin niin käykin, mutta RF-säteily ei kuitenkaan kerry eikä varastoidu, oli suojaus millainen tahansa, eikä sitä tarvitse erikseen saada ulos. Säteily sisällä loppuu samalla hetkellä, kun säteily tulo sisään loppuu.

Väärään paikkaan laitettu suojaus voi nostaa paikallisesti säteilyn tehotiheyttä ja kentänvoimakkuutta. Suojauksesta heijastunut säteily summautuu alkuperäiseen säteilyyn, ja niin syntyy uusi mahdollisesti alkuperäistä korkeampi säteilyn tasapainotila. Vastaava tasapainotila syntyy, vaikka heijastavia pintoja olisi useita. Säteily ei siis jää poukkoilemaan suojausten väliin eikä kerry huoneeseen. Heijastukset vain lasketaan yhteen, mistä saadaan uusi tehotiheyden taso. Kun alkuperäinen säteily loppuu, myös heijastukset loppuvat ja säteily katoaa.